Ihmiset ovat aina ainutlaatuisia ja parisuhteet siksi erilaisia. Joskus epätoivon hetkellä saattaa heteron mieleen nousta ajatus siitä, olisiko suhde samaa sukupuolta olevan kanssa sittenkin helpompi? Oltaisiinko silloin paremmin samalla aaltopituudella? Olisiko parisuhde silloin tasaisempi?
Tuon tässä kirjoituksessa esille joitakin eroavaisuuksia, joita esiintyy miehen ja miehen välisessä suhteessa sekä miehen ja naisen välisessä suhteessa. Kirjoitus perustuu yhdysvaltalaisen parisuhdeterapeutin Ken Howardin artikkeliin, täydennettynä muilla aiheesta kirjoitetuilla tiedoilla.
Aivan kuten naisen ja miehen välinen parisuhde on toisinaan hyvin monimutkainen, niin myös miehen ja miehen välisessä parisuhteessa löytyy neuvoteltavaa. Kyse on aina yksilöllisistä tilanteista ja niiden ratkaisuista: mikä onnistuu yhdellä parilla, ei välttämättä onnistu toisella.
Kyse on siis aina enemmän tai vähemmän parisuhdetaidoista. Käytännössä parisuhdetaidoilla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kuinka kommunikoidaan kumppanin kanssa, kuinka otetaan huomioon kumppanin tarpeet arjessa ja kuinka käyttäydytään erimielisyystilanteissa. Kyseessä ei ole erityisesti homomiehelle tai heteromiehelle ominaisista piirteistä, jonka toinen osaisi toista paremmin. Kyse on taidoista, jotka ovat pikemminkin peräisin omasta kotikasvatuksesta ja vanhempien näyttämästä mallista, kuin siitä mikä seksuaalinen suuntautuminen on.
Parisuhde
Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden sanotaan jossain määrin olevan heterosuhteita pitkäikäisempiä. Toisaalta tutkimuksissa on tullut esille, että ne ovat myös lyhytkestoisempia. Sen arvellaan johtuvan siitä, että yhteiskunnan tukitoimet homopareille ovat vielä kovin vähäiset ja ympäristön paineet suhteen onnistumisesta, ovat suuremmat kuin heteroparisuhteissa. Esimerkiksi ruotsalaisen tutkimuksen mukaan 30% naisten välisistä ja 20% miesten välisistä parisuhteista päättyi viiden vuoden sisällä, kun taas miehen ja naisen välisistä suhteista vain 13% samalla ajanjaksolla. Jos naisen ja miehen välisessä suhteessa tapahtuu jotakin, joka saa toisen suuttumaan, hän todennäköisesti saa tukea ja myötätuntoa läheisiltään ja sukulaisiltaan. Samaa ei voi sanoa homomiesten välisissä mielensäpahoittamisissa tai riidoissa. He eivät kohtaa samankaltaista myötätuntoa ympäristössään ja voivat jopa saada osakseen asiattomia syytöksiä siitä, että se kuuluu homosuhteisiin ja sopii sietää sitä, kun on itse kyseisen tien valinnut.
Miehen saattaa olla vaikeaa solmia parisuhdetta toisen miehen kanssa, koska hän on voinut haavoittua elämänsä varrella yrittäessään ymmärtää, kuka on ja mitä elämältään haluaa. Varsinkin, jos ns. kaapista ulostuleminen on ollut hankalaa ja niin perhe kuin läheisetkin eivät ole voineet sitä hyväksyä. Näitä haavoja ei välttämättä ole helppoa parantaa edes suhteessa miehen kanssa ja siksi pitkäkestoisen suhteen aloittaminen ja ylläpitäminen voi olla vaikeaa. Homomiehellä ei yleensä ole ollut selvää miehen mallia näyttämässä, miten suhde samaan sukupuoleen solmitaan. Homomies on myös joutunut rakentamaan identiteettiään täysin heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole ollut selkeää tilaa olla se, joka oikeasti on ja se on puolestaan luonut keinotekoisia tapoja olla ja elää. Esimerkiksi muodostamalla itselleen suojakilven esiintymällä sellaisena, joka ei ole oma itse, jottei joudu hankaluuksiin muiden kanssa niin kotona, koulussa kuin vapaa-ajallaankin.
Toisaalta ongelmia parisuhteeseen saattaa tuoda sekin, mikäli vain toinen kumppaneista on täysin avoin ulospäin. Jos toinen haluaa pitää suhteensa piilossa samaa sukupuolta olevaan henkilöön, aiheuttaa se helpommin eripuraa. Harvemmin heterosuhteissa edes mietitään tällaista, mikäli kyseessä ei ole suvun ja vanhempien silmissä jollain tavoin epäsopivasta puolisoehdokkaasta. Voidaanhan tällöin heterosuhteessakin kokea samankaltaista piilottelua, jos esimerkiksi taustatekijät ovat aivan erilaiset esim. varallisuuden, koulutuksen tai muun sellaisen suhteen kuin omassa perusperheessä on. Heteromiehelläkin voi olla vaikeuksia solmia suhdetta naiseen, mutta harvoin se johtuu siitä, että hän olisi joutunut kyseenalaistamaan sukupuolisuuttaan tai ympäristö olisi siihen jollain tavalla puuttunut. Toisaalta sateenkaariperheissä koettiin olevan suuremmat ympäristön paineet onnistua lasten kasvattamisessa ja pysyvän parisuhteen ylläpitämisessä ja siksi parisuhteen eteen tehtiin myös enemmän töitä.
Mikä tahansa stressi heijastuu parisuhteeseen, myös se jos kokee stressaantuvansa ympäristönsä homofobisesta asennoitumisesta; ei uskalla suukotella kumppaniaan tavatessaan, ei kulkea käsi kädessä kaupungilla, ei kehtaa pitää kumppaninsa valokuvaa työpöydällä, kuten heteromies ehkä tekee.
Raha
Raha saattaa olla miesten välisessä suhteessa yksi kompastuskivi. Tilastollisestikin katsottuna miehet tienaavat yleensä enemmän kuin naiset. Myös miesten välisessä suhteessa se, kumpi tienaa enemmän, voi aiheuttaa tietynlaisen kilpailutilanteen ja epäselvyyttä siitä, kumpi maksaa enemmän yhteisiä kuluja. Sillä miehenhän oletetaan useimmiten olevan perheensä elättäjä ja kahden miehen taloudessa se kaatuu paremmin tienaavan kumppanin puoleen.
Rahankäyttö parisuhteessa aiheuttaa silti aika-ajoin kitkaa puolisoiden välillä. Heteromies, joka tienaa vähemmän kuin vaimonsa, saattaa kokea suuria paineita sekä oman arvonsa ja miehisyytensä alhaiseksi. Hän saattaa kokea mustasukkaisuutta tai kokea itsensä nöyryytetyksi, mikäli vaimo tienaa perheessä enemmän kuin hän. Yhteiskunnassamme perusajatus on, että mies on perheensä elättäjä. Myös miesten välisessä suhteessa kysymys siitä, kumpi on perheen elättäjä saattaa nousta merkittäväksi kiistaksi.
Ironista kylläkin, miesten välisessä suhteessa usein vanhempi, paremmin tienaava kumppani, saattaa kuitenkin seksuaalisesti ottaa itselleen alistuvamman roolin. Ja makuuhuoneessa vallan, hallinnan ja kontrollin kanssa voidaan leikkiä käänteisestikin. Jokaisessa miesten välisessä parisuhteessa on olemassa julkinen ja avoin puoli sekä peitellympi puoli, jossa usein esiintyy passiivis-aggressiivista vallankäyttöä. Miten tätä dynamiikkaa ilmaistaan ja miten riitoja ratkaistaan, aiheuttaa usein alkusysäyksen parisuhdeterapiaan.
Rahankäyttöön liittyviä riitatilanteita selvitetään yleensä erilaisella rahankäytön kulttuurilla. Taustoja voidaan etsiä omasta lapsuudenkodista ja esimerkiksi miten siellä suhtauduttiin rahankäyttöön. Toisissa perheissä esimerkiksi tuhlaamista on pidetty pahasta tai selviytymistä vähällä rahalla ja taloudellisesti kohtuullisesti on pidetty hyvänä ja tavoiteltavana asiana. Joissakin perheissä ulkona syöminen on ollut erityisen juhlan aiheena, toisessa perheessä juhla-ateriat syödään erityisesti kotona, itse tehden. Nämä periaatteet siirtyvät myös aikuisuuden parisuhteisiin, oli kyse sitten miehen ja naisen välisestä tai miehen ja miehen välisestä suhteesta. Hyvässä parisuhteessa tulisikin ymmärtää kummankin erilaiset taustat ja arvot ja löytää kultainen keskitie, jolloin rahankäyttöön liittyvät riidat vähenisivät.
Rahankäyttö ei saisi muodostua kilpailutilanteeksi tai että toinen kumppaneista sanelisi, miten ja mihin rahaa käytetään. Kyse on parisuhteessa kuitenkin yhteisestä taloudenhoidosta. Tasapuolinen 50/50 tilanne voi miesten välisessä parisuhteessa olla vaikea ajatus, sillä miehet ovat yleensä oppineet siihen, että kun he tienaavat enemmän, he myös päättävät mihin ja miten raha kulutetaan. Lapsuuden perheestä lähtöisin oleva malli, jossa isä maksaa tietyt asiat ja äiti jonkun osan, ei anna suoraan mallia miehelle, joka päätyy parisuhteeseen miehen kanssa. Puolisoiden rahojen muuttumisesta ”yhteisiksi rahoiksi” on helpompaa naisen ja miehen välisessä parisuhteessa kuin miehen ja miehen välisessä. Siksi rahankäyttöön ja taloudenpitoon liittyvät asiat saattavat nousta erityisesti esille. Homomies on sosiaalistunut ajattelemaan itseään enemmän yksilönä ja ajatus rahojen jakamisesta kumppanin kanssa yhteisen taloudenpidon hyödyksi, on aika suuri mentaalinen ja emotionaalinen este, joka toivon mukaan pehmenee ajan ja luottamuksen myötä.
RIIDAT
Lähes kaikissa parisuhteissa riidellään rahasta, kotitöistä ja seksistä- mutta se, miten reilusti ja tehokkaasti se tapahtuu, saattaa riippua sukupuolisesta suuntautumisesta. 1990 luvulla John Gottmann aloitti homo-, lesbo- ja heteropariskuntien tutkimuksen videoimalla heidän riitelyjään. Pariskunnat tulivat 12 vuoden aikana joka vuosi tutkittaviksi ja tulokset olivat hyvin opettavaisia. Miehen ja naisen välisissä riidoissa mentiin helpommin henkilökohtaisuuksiin, käytettiin parisuhdetta tuhoavia menetelmiä mm. epäasiallista ja epäkunnioittavaa kommentointia, alistavaa kohtelua ja oltiin sotaisampia. Miesten ja naisten välisissä riidoissa tuotiin esiin myös miehen ja naisen välinen epätasa-arvo ja sukupuoleen kohdistuvat rooliodotukset esimerkiksi miesten ja naisten töistä.
Homosuhteissa riitojen käsittely ilman vallankäyttöä on yleisempää. Useimmissa homo- tai lesbopariskuntien riidoissa käyttäydyttiin asiallisemmin ja riidoissa riideltiin asioista ilman menemistä henkilökohtaiselle tasolle. He aloittivat yleensä epäkohdasta keskustelun ystävällisesti, joka sai vastapuolessa aikaan pikemminkin halua tehdä yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi kuin ryhtyä puolustuskannalle. He ymmärsivät kumppaninsa närkästyksen ja käyttäytyivät siten kuin ymmärtäisivät puolisonsa näkemyksen asiasta. He käyttivät huumoria, osoittivat kiintymystä ja helliä kosketuksia usein, vaikka tunteet kävivät kuumina siitä kun ei oltu yhtä mieltä asioista. Ja he pääsivät sopimukseen nopeammin ilman kuluttavaa negatiivisuutta kuin heteroparit. Samaa sukupuolta olevien parisuhteissa toisen näkökulman huomioiminen ja ymmärtäminen tapahtuu usein nopeammin.
Seksi
Homopariskunnat lähestyvät seksiä eri lailla kuin heteropariskunnat. Miesten välisille suhteille on yleisempää ajatus siitä, ettei kumppania voi kahlita yhteen suhteeseen. Avointen suhteiden osuus miesten välisessä parisuhteessa on suurempi kuin miehen ja naisen välisissä suhteissa. Miesten välisessä parisuhteessa emotionaalinen luottamus kumppaniin on tärkeää, vaikka seksuaalisesti tyydytetään tarpeita myös muiden kanssa. Miehen ja naisen välisessä parisuhteessa luottamuksellisuus ja uskollisuus ovat lähes ehdottomia vaatimuksia. Osa tästä liittyy kulttuuriseen ja osa historialliseen taustaan. Osa tästä liittyy miehen luonnolliseen seksuaalisuuteen ylipäätään. Itseasiassa monet heteromiehetkin olisivat ei-monogaamisia, jos vain saisivat siihen luvan vaimoiltaan. Osa miehistä vain heittäytyy kukasta kukkaan, vaikka se olisikin vastoin heidän parisuhdesopimustaan (=avioliiton solmimisen periaatetta).
Avointa suhdetta ei voida kuitenkaan pitää itsestään selvyytenä, se ei ole kaikkien homomiesten tavoite, eikä kaikki sitä halua. Jos kumppani käyttäytyy flirttaillen vieraalle miehelle tai jopa lähtee hänen mukaansa, on mustasukkaisuuden tunne oikeutettua.
Samaa sukupuolta olevien seksuaalisuus ilmenee monipuolisempana kuin heteroiden, koska heille ei ole olemassa valmiita malleja. Siksipä he ovatkin useimmiten avoimempia uusille kokeiluille ja tekemään asiat eri tavalla kuin heterosuhteissa tehdään, joissa hyvin usein tehdään niin kuin on aina ennenkin tehty. Homomiehiä ei todennäköisesti tyrmistytä ajatus siitä, että toinen mies rakastelee hänen kumppaninsa kanssa, vaan se pikemminkin kiihottaa häntä ajatuksen tasolla.
Homomiehet omaavat suuremman kapasiteetin ns. sporttiseksiin ilman pitkäkestoista esileikkiä. Seksi sinänsä ei ole sen erilaisempaa miehen ja miehen kuin miehen ja naisen välillä. Miesten välisessä seksissä äännellään, nautitaan, kiusoitellaan, pitkitetään orgasmin saamista, mutta miesten välisessä seksissä yleisempää on se, että itse kokee toisen tyydyttämisen nautinnollisempana. Siinä missä heteromiehellä voi toisinaan olla täysi työ, josta ilo on kaukana, saattaa nainen nauttimaan ja orgasmin partaalle, miesten välisessä seksissä toiselle nautinnon tuottaminen on itsellekin nautinnollisempaa. Ja onhan se selvää, että vain mies tietää millainen miehen kroppa on ja millaisia tuntemuksia mistäkin kohtaa voi tuntea. Heterosuhteissa mies ei samalla tavalla tiedä ja tunne naisen kehoa ja usein näistä asioista ei myöskään keskustella riittävästi, vaan oletetaan toisen osaavan. Siinä mielessä miestenvälisessä seksissä miehillä on samaan aikaan myös ns. kotikenttäetu. Miesten ja naisten valmistautumista seksiin ei voi oikeastaan edes rinnastaa toisiinsa, se on niin erilaista. Joitakin asioita ei vain voi kääntää kulttuurisesti, fyysisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti jne. Homomiesten parisuhdeterapiassa olisikin tärkeää se, ettei heidän seksuaalisuuttaan ja tapojaan verrattaisi suoraan heteroiden harrastamaan seksiin ja tapoihin. Homomiesten parisuhteesta tuleekin puhua ilman heteronormatiivisia olettamuksia ja myös riippumatta muista homoparisuhteista ja niissä esiin tulleista kysymyksistä.
Taloustyöt
Taloustöiden tasapuolinen jakaminen voi olla myös yksi syy, miksi miehet hakeutuvat terapeutin luo. Kun nykyaikaiset mies-nainen pariskunnat väittävät olevansa hyvin avoimia ja jakavansa kotiyöt tasapuolisesti, niin tosiasiassa monissa (tai useimmissa) tapauksissa naisen odotetaan ja hän päätyykin tekemään suurimman osan kotitöistä, jotka liittyvät perheen toimintojen kokonaisvaltaiseen organisointiin, siivoukseen ja järjestyksen ylläpitoon. Miehillä on kenties suurempi ennakko-oletus siitä, että kaikinpuolinen palvelu pelaa kotona, aiemmin sen on tehnyt äiti, nyt puoliso.
Mutta jos puolisot ovat molemmat miehiä ja ennakko-oletukset samankaltaiset, kenen tehtäväksi kotityöt sitten kaatuvat? Kumpi hoitaa tekniset työt, kumpi huolehtii esim. autosta, pihatöistä, kodin ulkonäköön ja muun muassa siisteyteen, sisustukseen ja puhtauteen liittyvistä asioista? Jopa heterosuhteissa pokkuroidaan välillä näitä perinteisiä kotitöitä vastaan ja sitä, mikä kuuluu kenenkin tehtäväksi. Eihän siihen ole olemassa kiveen hakattua sääntöä, mitä kukakin tekee.
Joten, kun kaksi miestä lyöttäytyy yhteen, ei näistä perusasioista voida välttyä ja erimielisyydet ovat enemmän kuin todennäköisiä. Riitojen välttämiseksi, on hyvä sopia selkeästi kumpi huolehtii mistäkin asioista ja tarvittaessa sovitut asiat voidaan kirjoittaa listaksi. Kumpi huolehtii laskujen maksamisesta? Kumpi siivouksesta? Kumpi pihatöistä? Tai kumpi maksaa siivoojan tai puutarhurin? Vaikka osan kotitöistä voi ulkoistaa, tietyt kotityöt jäävät kuitenkin pariskunnan itsensä hoidettavaksi.
Yhteiseen kotiin liittyvät työt kannattaa ensin listata ja sen jälkeen keskustella ja sopia, kuka huolehtii mistäkin osuudesta ja tuntuuko sovitut asiat tasapuolisilta kumppanien kesken, kun huomioi vielä kummankin taloudelliset ja ajalliset mahdollisuudet. Saattaahan olla, että puolisoiden työnkuvat, työajat ja työn vaativuus on sen verran erilaiset, että jos toinen työskentelee esim. lääkärinä, tehden 60 tuntisia työviikkoja ja toinen vapaana taiteilijana, tehden epäsäännöllisesti erilaisia projekteja, kannattaa myös nämä reunaehdot ottaa huomioon kotitöitä jaettaessa. Saattaahan myös olla niin, että tietyt kotityöt sopivat luonnostaan toiselle paremmin esim. ruoan laitto tai pihatöiden tekeminen, eikä silloinkaan kannata pitää kiinni tiukasti 50/50 jaosta. Vastuu kotitöiden tekemisestä voi myös vaihdella joustavammin kuin miehen ja naisen välisessä suhteessa. Jos miesten välisessä suhteessa auton kesärenkaat vaihtaa toinen, voi toinen vaihtaa talvirenkaat. Kun kotityöt eivät ole alitajuisesti jaettu miesten töihin ja naisten töihin, on niitä myös helpompi tehdä yhdessä. Pääasia on, että molemmat ovat tyytyväisiä, kotityöt tulevat tehtyä reilusti, kumpikaan ei koe olevansa ”kotiorja” eikä kotitöiden tekemistä koeta vallankäytön ja alistamisen suhteena, eikä niiden takia aiheudu mielipahaa kummallekaan. Lapsuuden antamat mallit siirtyvät helposti aikuisuuden parisuhteisiin eikä niitä ole aina helppo huomata.
Lapset
Lasten hoitaminen ja kasvattaminen miesten välisessä parisuhteessa on pitkään ollut tabu. Siitä ei ole voitu puhua ääneen, koska se ei ole ollut hyväksyttävää eikä juuri mahdollistakaan. Nyttemmin suvaitsevaisuuden lisäännyttyä myös yhteiskunnan taholta, homomiesten isyyden tukeminen on otettu esille. Se, onko mies hetero tai homo ei vaikuta hänen isyyteensä tai isäksi kokemiseen. Homomiehellä saattaa olla hyvinkin vahvoja tunteita isäksi tulemista kohtaan ja halua myös hoitaa ja kasvattaa lapsiaan.
Siinä missä heteropariskunnilta automaattisesti odotetaan perheen lisäystä, homopariskunnilta sitä ei odoteta. Homopariskunnalla ei myöskään ole vahinkoraskauksia eikä siitä johtuen pakotettua isäksi tulemista. Eikä sitä kautta automaattisesti sukupuoliroolittuneita tehtäviä lapsiperheessä. Vai kuinkakohan monessa lapsiperheessä äidin ja isän tehtävät poikkeavat sukupuoleen sidotuista odotuksista liittyen esimerkiksi lasten perustarpeiden tyydyttämiseen, kotitöiden tekemiseen ynnä muiden suhteen? Saattaa olla, että tietyt lastenhoitoon liittyvät tehtävät jäävät äidin harteille ja tehtäväksi, ilman että asiasta käytäisiin edes keskustelua siitä, mitkä työt luonnistuvat lasten isältäkin. Homoisillä tällaisia automaattisia rutiineja tai tehtävien lankeemisia ei ole ja siksipä näistäkin on hyvä käydä perusteellinen keskustelu yhdessä kumppanin kanssa.
Perhesuhteet
Iäkkäämmistä vanhemmista tai puolison vanhemmasta huolehtiminen tulee myös usean miesparin suhteessa jossakin vaiheessa esille, ihan niin kuin heterosuhteessakin. Mutta homomiesten perhesuhteet saattavat jossakin mielessä olla erilaisemmat kuin heteropareilla. Erityisesti puolison sukulaisille saattaa olla hankalaa hyväksyä samaa sukupuolta oleva kumppani. Homofobiaa esiintyy kuitenkin sen verran, että jokaisesta suvusta löytyy joku, joka ei kykene suvaitsemaan erilaisuutta, oli sitten kyse etnisestä, uskonnollisesta, sosio-ekonomisesta taustasta, kansallisuudesta tms. Panokset ovat korkeammalla homomiesten parisuhteissa juuri sen takia kun suvusta löytyy aina vähintään yksi suvaitsematon henkilö. On erittäin stressaavaa, jos joutuu esittämään heteroa vanhempiensa tai sukulaistensa silmissä, vaikkei sitä olekaan. Tai ei uskalla tuoda kumppaniaan sukujuhliin sen takia, että pelkää siitä syntyvän riitaa joidenkin sukulaisten kesken tai sitten joku kieltäytyy tulemasta juhliin, jos sinne tulee myös samaa sukupuolta oleva pariskunta. Homomiehiltä odotetaan yleensäkin erityisen suotuisaa käytöstä ja välttämään vihamielisyyttä kumppaniaan kohtaan. Tämä asettaa erilaiset, ylimääräiset paineet heidän parisuhteelleen, jota ei välttämättä heterosuhteessa ole. Väkivaltaisuudet eivät onneksi ole yleisiä miesten välisissä parisuhteissa. Yleisempää on kuitenkin se, että samaa sukupuolta olevaa vävypoikaa kohdellaan täydellisenä perheen jäsenenä, joka on todella sydämellistä.
Työ
Miesten välisessä suhteessa näyttäisi olevan hyväksyttävämpää kaiken kaikkiaan, että työ on usein yksi suurimmista prioriteeteistä. Erityisesti esimies- ja johtoasemassa olevalle niin homo- tai heteromiehelle on itsestään selvää, että työhön liittyy pidemmät työpäivät, -illat ja jopa viikonlopputöitäkin. Joskus jopa tuntuu siltä, että homomiehille on yleisempää se, että he antavat työlleen enemmän aikaa kuin heteromiehet. Se saattaa johtua myös siitä, että tietyllä tapaa sisäistetty homofobisuus antaa uskoa, että homomiehen pitää niin tehdä, ettei aseta liian tarkkoja rajoja ajankäytölleen kuin heteroisä, ettei asettuisi turhaan silmätikuksi muiden silmissä. Sillä heteroisä kykenee selkeästi sanomaan, että hänelle ei sovi jäädä ylitöihin, kun pitää mennä lasten kevätjuhliin tai vaimon syntymäpäivää juhlistamaan tms. Ja taas, tämä on vahva yleistys, mutta Ken Howardin yli 20 vuoden homomiesten parisuhdeterapian kokemuksella, tällaista kaksinaismoralismia esiintyy hänen mielestään vielä liiankin usein. Mietittäväksi voisi jättää, että mikäli heteromies ei toteuta näitä vaativan esimiehensä pyyntöjä, niin miksi homomiehenkään pitäisi?
Myös miesten välisissä suhteissa olisi hyvä pyrkiä saamaan suhde toimimaan neljällä tasolla: 1) emotionaalisella tasolla, johon liittyy aito välittämisen tunne kumppanistaan, 2) fyysisellä tasolla, joka pitää sisällään myös tyydyttävän seksielämän, 3) sopusointuinen kotitöiden jako ja taloudenhoito sekä 4) sopeutuminen muihin ihmisiin. Toisinaan miehet, jotka ovat suhteessa miehen kanssa joutuvat selviytymään muista henkilöistä, jotka heikentävät tai sabotoivat heidän parisuhdettaan. Kyseessä voi olla tunkeileva kumppanin sukulainen, äänekkäät naapurit, flirttailevat miehet pubeissa, baareissa ja muissa tapahtumissa tai esimies, joka ei kunnioita homomiehen oikeutta vapaa-aikaan perhesyistä, erityisesti niissä tilanteissa, jossa epäoikeudenmukaisuus kohdistuu heteromiehen hyväksi homomiehen oikeuksien kustannuksella.
Huvittelu ja hauskanpito
Onneksi yksi suuri ja yhdenmukainen etuisuus joka tulee selkeämmin esiin homoparien parisuhteissa verrattuna heteroiden parisuhteisin on se, että he tuovat esiin nuoruutta, leikillisyyttä, huumorintajua ja elämisen iloa erityisesti vertaistensa piirissä mutta myös toistensa kanssa: Tanssiminen klubeilla, homoristeilyt (karhuristeilyt), kolmen kimpat, osallistuminen hyväntekeväisyystapahtumiin, eksoottisten illallisseikkailujen kokeileminen, syntymäpäivien tai juhlapäivien vietto luovalla tavalla.
Homomiehet kuuluvat usein urheilun eliittiin, he hemmottelevat lemmikkejään, he tekevät tarkasti kotiinsa liittyviä muutoksia, matkustavat ympäri maapalloa ja nauttivat luonnosta, vain muutamia esimerkkejä mainittuna. Osa näistä saattaa liittyä siihen, että se on taloudellisesti mahdollisempaa homopareille, jotka tienaavat työstään miehen palkan eikä heillä ehkä mene rahaa lasten kuluihin. Mutta osittain kyse on myös miehille ominaisesta luonteenpiirteestä eli he ovat seikkailunhaluisempia, luovempia, nuorekkaampia (ei ikärajoitteisia) ja elämänmyönteisiä hengeltään ja kun molemmilla puolisoilla on nämä piirteet, asiat joista he unelmoivat tekevänsä yhdessä, voivat olla epätavallisia ja silti toteutua.
Muut houkutukset
Kyse on samankaltaisesta asiasta kuin edellä mainittu Hauskanpito, vaikka joskus ajatellen jopa ei -ikärajoitteisesti, homopariskunnilla on vapaampi suhtautuminen asioille, jotka kiihottavat ja haastavat heitä erityisesti fyysisesti. Tämä saattaa olla melkein mitä tahansa – enimmäkseen alkoholia, mutta myös huumeiden huvikäyttöä, jopa eksoottista ruokaa tai trendikkäitä dieettejä. Miehet ovat fyysisesti isokokoisempia kuin naiset, joten he voivat käydä läpi paljon alkoholia ja ruokaa eri tapahtumissa (pitää sisällään esimerkkitarinat homoristeilyistä, joissa alkoholi loppui kesken). Onko tämä hyvä vai huono asia, niin luulen, että homopareilla on erityisen laaja toleranssi hemmotteluun. Eräs henkilö sanoi kerran, että hänen mielestään homomiehillä oli erityisen kehittyneet kriittisen ajattelun taidot. Hän sanoi, että jos me kykenemme menemään läpi kaiken tämän sielunkumppanin etsinnän ja haastaen sosiaaliset odotukset riittävästi tullaksemme kaapista ulos jo hyvin nuorena, emme koskaan enää saavuta mitään muuta, jota emme harkitsisi ja miettisi yhtä tarkoin, punniten asian hyviä ja huonoja puolia, riskejä ja hyötyjä.
Ulkonäöstä huolehtiminen
Homomiehille on luontevaa kilpailla ulkonäköön liittyvissä asioissa toistensa kanssa toisin kuin heteromiehille. Miehet kaikenkaikkiaan (niin homot kuin heterotkin) ovat yleisestikin enemmän visuaalisesti suuntautuneita kuin naiset (huom. esimerkiksi miehille suunnattu miljardiluokan pornoteollisuus). Vaikka kaksi miestä rakastaisi toisiaan, saattavat he silti hienovaraisesti kilpailla ulkonäöllisesti toinen toistaan vastaan tai näyttääkseen muiden silmissä hyvännäköisiltä, aivan kuten useimmat urokset tekevätkin eläinmaailmassa.
Homoyhteisöissä on nähty esimerkkejä siitä, kuinka parisuhteessa toisella miehellä on rahat ja toisella ulkonäköä. Tästä voi olla molemminpuolista hyötyä kummallekin, mutta se voi olla myös kilpailun aiheuttaja ja saattaa aiheuttaa myös mielipahaa toiselle siitä, kumpaa häneltä itseltään puuttuu. Tottakait haluamme olla kumppanimme silmissä viehättäviä, mutta haluamme myös tulla huomatuiksi ja ihailluiksi omana itsenämme myös muiden silmissä. Tämä saattaa tietysti mennä liiallisuuksiin, mutta on olemassa tietynlaista terveellistä narsismiakin. Jokainenhan meistä haluaa kuulla, kun ystävät ja tuttavat huomaavat meidän käyneen parturissa tai kampaajalla, huomaavat meidän uuden vaatekappaleen jne. Heteromiehille ei ole niinkään yleistä tällaiset huomiot, varsinkaan samaa sukupuolta olevilta tuttavilta. Perinteisesti naiset kohtaavat enemmän paineita ulkonäöstään kuin heidän aviomiehensä tai miesystävänsä. Naisilla on suuret paineet yrittää näyttää hyviltä, varsinkin kun he ikääntyvät. Homomiehiltä odotetaan ylipäätään ulkonäöstään huolehtimista ja heidän näyttävän pariskuntana hyvältä. Jotkut homopariskunnat käyvät saleilla yhdessä, käyttävät yhteisiä vaatteita, käyvät samalla parturilla ja jopa kiinnittävät huomiota miehille suunnattuihin kauneudenhoitotuotteisiin ja vertailevat niitä.
Yksi suurimpia uhkakuvia kaupunkilaishomomiesten kulttuurissa onkin liian pitkälle menevä ulkonäköön liittyvä muokkaus joka pahimmillaan saa aikaan syömishäiriöitä, kehodysforiaa, steroidien väärinkäyttöä, itsetunnon häiriöitä ja vääristynyttä minäkuvaa sekä oman itsensä arvon väheksymistä ”Olen kaunis, siispä olen hyvä. Olen vanha ja ruma, olen mitätön”. Homopariskunnalle ympäristön ja yhteisön hyväksyntä saattaa olla suuri haaste, mikäli sitä ajatellaan pääsääntöisesti ulkonäön kautta: ”Olen hyväksytty, kun näytän komealta.”
Politiikka
Homomiehet ovat valveutuneempia ja tietoisempia ympärillään tapahtuvista lainsäädännöllisistä asioista kuin heteromiehet. Ainakin homot ovat joutuneet viimeisten vuosikymmenien aikana seuraamaan säädösten muuttumista ja myöskin taistelemaan oikeuksiensa puolesta tulla hyväksytyiksi tasa-arvoisina kansalaisina. Sellaista oikeuksiensa ja oman ihmisyytensä puolustamista heteromies ei ole joutunut koskaan tekemään ja siksi ehkä tämä poliittinen aktiivisuus ja poliittinen tietoisuus on jäänyt vähäisemmälle. Mitään muutoksiahan homot eivät ole saaneet ilman, että asioita on nostettu julkisesti esille ja niistä on käyty vahvaa keskustelua, jossa on aina ollut osallisena enemmän ja vähemmän jokainen kansalainen omine mielipiteineen, kirkko mukaan lukien.
Vaikka olemmekin etenemässä kohti suvaitsevampaa yhteiskuntaa, saa homomiehet vieläkin osakseen asiatonta huomauttelua ja väheksyntää. Suomalaiset väittävät, etteivät he ole rasisteja, mutta asenteellisuus vaikuttaa piilossa-olevana. Heteromiehen ei tarvitse kuulla huonoja vitsejä miehisyyteensä liittyen, eikä perustella miksi haluaa naimisiin kirkossa naisen kanssa ja perustaa perheen. On siis suuri ihme, että kaiken edellä mainitun jälkeen homomiehet perustavat parisuhteita ja vielä selviävät hengissä kaikista ympäristön ja yhteisön asettamista paineista huolimatta. Mielestäni se kertookin siitä, että miesten väliset suhteet ovat yhtä luonnollisia suhteita kuin miehen ja naisen välinen suhde ja joissa vasta pariskunnan keskinäinen, onnistunut dynamiikka luo suhteelle jatkumoa
LÄHTEET:
Andersson, G., Noack, T., Seierstad, A. & Weedon-Fekjaer, H. 2006. The demographics of same-sex marriages in Norway and Sweden. Demography. Vol. 43, 1, ss.79-98.
Duffy, N. 2016. Nearly half of gay men have had an open relationship.
Howard, K. 2015. Gay Men’s Relationships: Ten Ways They Differ from Straight Relationships.
Howley, I. 2016. The real sex lives of gay men in open relationships. FS, the gay health and life mag.
Kerner, I. 2012. Can straight couples learn from same-sex relationships?
Marano, H., E. 2015. Gay Love, Straight Sense.
Power, C. Gay Relationship Advice: Why Do Gay Men Have Problems Forming Long-Term Intimate Relationships.
Schurman-Kauflin, D. 2013. Gay Relationships Can Be More Stable Than Straight Ones
Welch, D. 2011. Gay or straight, what’s the difference?
KUVA
Photographer: Stanley Dai https://stocksnap.io